Kampaviinereitä ja kabinettipäätöksiä - Hankehumppaa ja suojatyöpaikkoja

24.5.2024

Hankehumppaa ja suojatyöpaikkoja

Taustaa

Vakava taloustilanne on ajanut monen toimijan tunnelmat maihin, sillä tulevaisuus näyttää synkältä. Mustimpia sävyjä on järjestötoimijoiden sektorilla. Leikkausten tarve on ilmeinen, mutta silti voidaan esittää lempikysymykseni – tehdäänkö leikkaukset parhaaseen mahdolliseen tietoon perustuen?

Järjestö näin liikunnan kentässä liikuskellessa tarkoittaa joko yhdistystä tai kansalaisjärjestöä. Ne toimivat yleensä jonkinlaisen harrastustoiminnan tai yhteiskunnallisen vaikuttamisen parissa. Yleishyödyllisyys on se termi, joka näitä määrittää. Eli käytännössä itse järjestö tai sen jäsenet eivät toiminnallaan kerää tuottoja itselleen vaan kehittävät toimintaansa tai pyrkivät jäsenistönsä toimintaa kehittämään.

Hankkeet taas ovat suunnitelmia tai projekteja, jossa on selkeä aikataulu ja tavoite. Urheilun ja liikunnan parissa hankkeet ovat yleisesti sosiaalisia hankkeita tai kehityshankkeita. Ensimmäisessä pyritään ratkomaan yhteiskunnallisia ongelmia esimerkiksi terveydenhuoltoon tai koulutukseen liittyen. Kehityshankkeissa taas koetetaan kehittää jo olemassa olevia palveluita tai tuottamaan täysin uusia palvelumuotoja.

Hankkeilla siis usein kokeillaan asioita, joita ei pelkällä omalla pääomalla uskalleta kokeilla. Niillä voidaan esimerkiksi rakentaa hallinnonkoulutuskonsepti juuri maaseutualueella toimiville yhdistyksille. Tämä on toimintana sellaista, ettei Pohjois-Karjalan liikunta voi koko määrää omista varoistaan siihen laittaa, mutta pienemmän omarahoitusosuuden kyllä. Hankkeissa on usein ulkopuolista rahoitusta, joten se voidaan nähdä rahoittajan avustuksena hyvän asian puolesta.

Harvoin hanke kuitenkaan tarjoaa vastikkeetta mitään. Siksipä hankkeissa on nykyisellään lähes aina jonkinlainen omarahoitusosuus. Esimerkiksi 20 %. Tämä tarkoittaa sitä, että toimiakseen 100 000 euron budjetilla on hakijan laitettava hankkeeseen omaa rahaa 20 000, jotta saisi tuon budjetista vielä puuttuvan 80 000 euroa. Tämän lisäksi rahojen käyttö on raportoitava hyvin tarkkaan. Lopuilla rahoilla ei voi ostella mitä huvittaa vaan se on käytettävä suunnitellusti. Rahat myös yleisesti saadaan vasta jälkikäteen, joten ihan Manu ja illallinen -asiaa hankkeet eivät ole.

Hankkeet ovatkin mieluummin vähemmän menoa kuin lisää tuloa. Uuden toiminnon kokeilu ei maksa niin paljon, vaan sen toteuttaminen on riskittömämpää. Tulee myös muistaa, että jos näitä avustuksia eivät hae esimerkiksi aluejärjestöt, niin kukapa ne sitten hakisi? Tällaisia toimijoita ei ole. Kaikki resurssit kannattaa ottaa, mitkä saatavissa ovat. Niinpä jo pelkästään Liikunnan aluejärjestöt keräävät liikunnalle rahaa noin 15 miljoonaa euroa vuodessa.

Mikä mättää?

Liikuntajärjestöjä tai oikeastaan mitä tahansa järjestöjä syytetään kuppiloiden ja facebookien kahvipöytäkeskusteluissa usein ”suojatyöpaikoiksi” ja niiden toimintaa kuvaillaan ”hankehumpaksi”, jolla ei saada mitään aikaan. Itse oletan tämän isoksi juurisyyksi sen, ettei kummastakaan tiedetä tarpeeksi. Mitä hankkeet tai järjestötyö oikeasti tarkoittavat? Osittain siitä saa järjestöt syyttää omaa, ei niin ammattimaista tiedottamistaan.

Jos ihminen työllistyy järjestöön, se ei yleisessä keskustelussa ole ”oikeita töitä” vaan jotain väliaikaista ja mieluummin puuhastelua. Pahimmassa tapauksessa rahan tuhlausta.

Itse en ole ihan käsittänyt sitä, miksei työstä saisi maksaa palkkaa, jos se kerran on työtä? Onko se jotenkin huono asia, että joku ihminen saa palkkaa vaikka hankerahoituksen voimalla? Eikö tällöinkin pureta työttömyyttä ja saada lisää veronmaksajia, joka taas hyödyttää koko yhteiskuntaa? Mikä markkinointipäälliköstä, autokorjaajasta tai kirjanpitäjästä tekee niin kovin paljon enemmän sellaisen ihmisen, jonka sietää saada työstään palkkaa?

Hankejärjestelmissä toki on myös viilaamista. Resursseja saadakseen tulee täytellä usein hyvinkin laajoja esitietolomakkeita ja osoittaa myös kumppaneiden sitoutuminen hankkeeseen. Usein toiminto on sen verran marginaalista, että sitä ei ole nähty kirjoittamisen väärtiksi. Toisaalta moni hankerahoitus vaatii uutuusarvon, vaikka saman asian kehityksen rahoittamisella saataisiin paljonkin aikaiseksi. Eli aikaa menee.

Käytetty aikakaan ei välttämättä takaa hankehaun läpimenoa. Voi olla, että valmistelu vie kymmeniä, jopa satoja tunteja eikä hanke saa jatkorahoitusta. Valmistelutyöstä yhdistys saa vain hyvin harvoin korvausta. Se siis tehdään omakustanteisesti.

Mitä pitäisi tehdä?

Jos joku sanoo tekevänsä hankkeella jotain, kannattaa se ottaa asiana, johon työntekijällä on oikeasti aikaa. Se voi olla monin verroin parempi tapa tutkia tai kehittää jonkun toiminnan mahdollisuuksia kuin se, että hommaa tekisi vakitekijä oman toimen ohella.

Hankkeiden palautekyselyt ja haastattelut voidaan kokea rasittavina, mutta hyvin toteutettuina sieltä saadaan puolesta/vastaan-tietoa ja perusteita sille, onko pohditulle toiminnalle oikeasti tarvetta ja edellytyksiä. Sillähän voidaan saada selville sekin, että kyseiseen toimeen ei kannata rahaa laittaa, vaan miettiä jotain muuta.

Hankkeeseen osallistuville tahoille hankkeen aikana toteutetut toiminnot ovat pääasiassa maksuttomia. Eli asiakkaan/kumppanin on mahdollista saada palvelua maksutta. Siinä on huonoja ja hyviä puolia. Se saattaa ajaa toimijan uskomaan, että palvelut pyörivät maksutta myös hankeajan jälkeen. Jos näin on, niin hanke on onnistunut paremmin kuin hyvin. Joku haluaa maksaa siitä, ettei palvelu tarvitsijalle maksa mitään. Toisaalta jo tällä rahoitetulla vaiheella voidaan saada jotain sellaista aikaan, jolle ei hankkeen jälkeen paljoa tarvitsekaan tehdä ja silti se vie yleisesti kehitystä eteenpäin.

Mitä Pokali asialle tekee?

Pokali saa valtion yleisavustusta noin 30 prosenttia vuosibudjetin määrästään. Eli 70 pinnaa kerätään jostain muualta. Tällä valtionavustuksella pyöritetään perustoimintaa ja esimerkiksi toimintatiloja.

Pokalissa ylivuotiset työntekijät ovat tällä hetkellä täysipäiväisiksi palkattuja. Liikunnan aluejärjestöjen ja OKM:n tavoiteasiakirjassa mainittuihin kohteisiin kuuluvat asiat luonnollisesti hoidetaan nurisematta.

Pokali on miettinyt oman toimintansa säästöjä ja leikkauskohteita sen varalle, että valtionapu laskee oikein roimasti. Tähän aina hauskasti joku toteaa, että ”antakaa kenkää niille turhille työntekijöille”. Näin tehdään. Heti, kun kerrotte turhan työntekijän nimen ja ne tarpeettomat tehtävät.

Pokali on myös päättäjävaikuttamisen avulla koettanut niin maakunta- kuin valtakunnan tasolla vaikuttaa siihen, että avustuksiin olisi rahoitusta myös jatkossa.

Pokali myös yrittää auttaa seuroja, kuntatoimijoita, yrityksiä kuin muitakin sidosryhmiä hakemaan hankkeita ja koordinoimaan niitä. Riippumatta liikuntaa liippaavien hankkeiden lajista ja toimintasektorista, on ohjausryhmässä usein joku Pokalin työntekijä kuulemassa.

Mikä kuitenkin on hyvin?

Vaikka valtion- sekä eri ministeriöiden tarjoamiin järjestöavustuksiin ollaan nyt ikävästi saksilla sohimassa, on ulkopuolisen rahoituksen lähteitä edelleen olemassa paljon. Hankekieli on aloittelijalle kapulamaista, mutta siihen kyllä tottuu ja osa saattaa käyttää sitä liikaakin.

Hankehakemuksen tekeminen on hakijalle eräänlainen kehitysprosessi jo itsessään. Hankkeiden liitteinä kaivataan usein asiakirjoja, joita harvalla on valmiina. Näin tulee valmiiksi sellaisia asioita, jotka voivat olla hyödyksi vaikkei hanke läpi menisikään.

Jos ajattelee, että hankkeen valmisteluun menee kauan, kun siihen menee kymmeniä tunteja, on se lopulta aika pieni vaiva, jos sillä saa apua esimerkiksi 2–3 vuoden palkkaukseen. Silloin siihen muutaman tunnin mielellään käyttää, vaikka joskus hanke jäisikin saamatta.

Mitä jokainen voi tehdä?

Hankeavustuksiin kannattaa tutustua. Hankkeilla toteutetaan järjestö- ja kuntasektorilla paljon asioita, joten se liippaa väkisinkin useaa toiminnan alaa. Hankeosaamisesta on myös työnhaussa usein hyötyä, sillä instrumenttina se on hivenen erilainen soiteltava kuin tavalliset taloushallinnon pillit.

Hankkeiden suurimpia rahoittajia liikuntasektorilla on opetus- ja kulttuuriministeriö. Näiden avustusten rahat tulevat Veikkauksen rahapelitoiminnasta. OKM:n lisäksi näitä rahoitusmahdollisuuksia tarjoavat aluehallintovirasto, hyvinvointialueet, kunnat, EU, muut ministeriöt ja useat säätiöt.