Kampaviinereitä ja kabinettipäätöksiä - Mistä on kyse?

Seuratoiminnan suurin ongelma on hallinnollisen osaamisen puute

Järjestö- eli yhdistystoiminta on aatteellista kolmannen sektorin toimintaa ja sitä on Suomessa paljon. Suhteessa väkilukuun maailman eniten. Lähes kaikki urheilu- ja liikuntaseurat ovat yhdistyksiä, joten seurat ovat yhdistystoiminnassa olleet kauan. Jopa niin kauan, että tietyt lainalaisuudet ovat toiminnan sisältä aikojen saatossa unohtuneet.

Heitän tähän alkuun tarkoituksellisen sivalluksen toteamalla, että Suomen näennäinen urheilutason lasku ei ehkä johdukaan valmennusosaamisen tai harjoittelun puutteesta vaan mieluumminkin seurojen hallinnon ja varsinkin taloushallinnon osaamisen puutteista. Tästä syystä seurat eivät joka taholla pysty tarjoamaan sellaisia edellytyksiä nuorille urheilijoille, jotta he voisivat saavuttaa aikuisena kansainvälisen kärkitason. Huomatkaa, tämä on sivallus ja pirullinen yleistys, mutta luulen suurien ongelmien olevan muualla kuin valmennuksessa. 

Onko kansainvälisellä kärkitasolla sitten merkitystä? Suuressa kuvassa melko vähän, mutta kaiken liikkumisen ja urheilun brändityössä ja yksilön tasolla paljonkin. Aika moni niistä urheilevista lapsista edelleen haluaa olla maailman paras. Se on niitä ensimotivaattoreita ennen kuin realiteetit iskevät kasvoille.

Mikä mättää?

Yhteiskunnalla on taipumus muuttua, joten ihmiset eivät nykyisin taida kokea samanlaista paloa yhdistyksessä toimimiseen kuin sotien jälkeen kansakuntaa nostaessaan. Ja tarkoitan tässä nyt paloa nimenomaan yhdistyksen hallinnollisissa tehtävissä toimimiseen. Lapsiahan liikkuu seuroissa edelleen paljon. Ainakin hetken aikaa elämästään.

Olemme huomanneet, että yhdistyssektorin hallintopuolen osaaminen on suuresti heikentynyt vaikka seuroihin muuten on tullut paljonkin ammattilaisuutta ja ehkä myös ammattimaisuutta lisää. Esimerkiksi yhdistyslaki on erityisen huonosti osattu asia, vaikka sitä kuitenkin määrittelee perustuslaillinen kokoontumis- ja yhdistymisvapaus.

Vastapainoksi moni asia on virallistunut niin paljon, että toimijalta tarvitaan paljon pohjaosaamista pelkästään pakollisten virallisten asioiden hoitamiseksi.

Seuroissa eletään tätä hetkeä tai oikeastaan vähän eilistä. Ei ehditä tai osata varautua huomisen tuomiin muutoksiin. Tätä ei helpota korona, lamat tai tiukentuva turvallisuustilanne. Valitettavasti ei kuitenkaan näytä siltä, että seurat varautuisivat paljonkaan aikaisempaa paremmin, vaikka nämä mustat joutsenet ovat jo kerran lentäneet yli. Syy siihen on ajan, osaamisen ja osittain myös sitoutumisen puute. Se ei ole kenenkään yksittäisen vika. Tällaiseksi se nyt vaan on muovautunut.

Seurat käyttävät edelleen melko vähäisesti avustuksia. Kuntien tapahtuma- ja ohjaaja-avustukset ovat käytössä, mutta muuten kaikista talouden mahdollisuuksista ollaan aika huonosti tietoisia. Otsikkotasolla tietoa jo on, mutta rohkeutta hakemiseen ei välttämättä tarpeeksi. 

Mitä pitäisi tehdä?

Yhdistysten hallitusten tulisi käydä läpi oman yhdistyksensä kriittiset hallinnolliset kysymykset. Kaikkien yhdistysten toimijoiden, ovat he palkansaajia tai luottamushenkilöitä, tulisi ensi tilassa tutustua yhdistyslakiin, yhdistyksensä sääntöihin ja miettiä, onko sillä oikeasti joku strategia. Jos strategiaa ei ole tai säännöt ovat vanhat ja toiminta jopa lainvastaista, kannattaa äkkiä tehdä jonkinlaisia liikkeitä.

Pelkästään Pohjois-Karjalassa yhdistykset pitävät sisällään tuhansia toimijoita. Yhdistysten hallintojen, usein yksittäisten ihmisten valinnat, vaikuttavat moniin muihin ihmisiin. Kuinka usein nämä valinnat perustuvat tietoon? Kuinka usein päätökset tehdään sen perusteella miten ennenkin on tehty? Kuinka usein yhdistyksissä toimivat pääsevät äänestämään strategisista suunnista muuten kuin jaloillaan? Sitouttaisiko jäsenistön osallistaminen suurempaan toimintaan ja vastuuseen?

Mitä Pokali asialle tekee?

Olemme pyrkineet edesauttamaan seurojen välistä viestintää rakentamalla seuraverkostoja, niin kunta- kuin seutukuntatasolle. Se on pikkuhiljaa alkanut vaikuttamaan, mutta vieläkin on vaikea saada seuroista oikeat henkilöt kiinni. Seurojen sisäinen viestintä ei ole sillä tasolla, että viestit välittyisivät täysin oikeille henkilöille.

Pokalilla oli STEPS-hanke, joka valmisteli alustan rakentamista sekä seurojen keskinäiseen, että sidosryhmien, kuten kuntien, muiden yhdistysten ja esim. Pokalin ja Islon tavoittamiseen. Sitä ei kuitenkaan rahoittaja katsonut tärkeäksi. Tai ei täysin ymmärtänyt tarvetta. Toivotaan, että noiden satojen työtuntien, joka seuroilta ja meiltä on valmisteluun mennyt, saisimme jossain vaiheessa jonkin toimivan kanavan yhteydenpidon toteuttamiseen.

Pokali on tehnyt viimeisen parin-kolmen vuoden aikana noin 30 seuran nykytilan analyysia, jossa ”kysellään” seuroilta monenlaista ja pyritään yhdessä seurojen kanssa löytämään kehittymisen paikkoja, havainnoimaan mahdollisia riskejä, mutta samalla myös tarkastelemaan niitä asioita, jotka menevät mukavasti. 

Näillä toimilla on saatu seuroja aktivoitumaan, kuka milläkin osa-alueella. On totta, että välillä käsitellään arkojakin aiheita ja kissan pöydälle noston seurauksena voi joku henkilö poistuakin toiminnasta. Valitettavasti joskus se voi olla lähes ainoa keino sille, että ns. pattitilanteista päästään eteenpäin.

Pääasiassa nämä analyysitilanteet ovat tuoneet liikunnan ja urheilun väkeä tutummaksi toisilleen ja on alettu laittamaan seurojen hallinnollisia asioita pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Sitä varten me töissä olemme.

Tästä työstä on kiinnostunut myös muu yhdistyskenttä. Se voisikin olla yhdistyksille yksi selviytymisen malli niukkenevassa talousmaailmassa. Yhteistyö yhdistysten välillä voi auttaa monella tavalla. Aina ei ole pakko olla urheiluseura urheiluseuran kanssa vaan voi olla vaikka urheiluseura kulttuurijärjestön kanssa. Hallinnolliset asiat ovat kuitenkin melko pitkälle samanlaisia.

Mikä kuitenkin on hyvin?

Kaiken kaikkiaan urheiluseuroissa on edelleen paljon toimintaa. Ne ovat yhteisöllisiä ja toimivat melko pienelläkin porukalla hyvin aktiivisesti ja tehokkaasti. Kilpailuja ja turnauksia järjestetään, urheilukouluja pyöritetään ja ohjaajille pystytään maksamaan useimmissa seuroissa ohjauspalkkiota. Kaikki tämä hieno työ vain seisoo niin kapealla jalustalla, että maailmaakin heilauttavat megatrendit voivat herkästi heilauttaa pienet toimijat äkkiä pois. Silti Pohjois-Karjalasta löytyy useita malliseuroja ja yhdistyksiä, jotka hoitavat asiansa monilla rintamilla vähintään hyvin, jopa esimerkillisesti.

Pohjois-Karjalassa seuratyön kehittäminen on valtakunnallisesti kovalla tasolla. Täällä kaikkea kehitetään melko lailla yhdessä, täällä voi saada Seurakehittäjä-koulutusta ja kuitenkin porukka tuntee toimintaympäristönsä suhteellisen hyvin.

Mitä jokainen voi tehdä?

Jokainen yhdistyksessä toimiva voi käydä ensitöikseen seuraavan tarkastuslistan läpi:

1. Tutustu yhdistyslakiin: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1989/19890503 
2. Mieti, mikä yhdistyksesi päätehtävä on. Sen jälkeen lue yhdistyksesi säännöt ja katso kohtaavatko oma ajatuksesi ja säännöissä mainitut tehtävät.
3. Mieti, ovatko säännöt yhdistyslain mukaiset.
4. Kertaa sen jälkeen, mitkä ovat yhdistyksesi strategiset valinnat kuluvaksi toimintakaudeksi ja mahdollisesti pidemmäksi aikaa.
5. Muistele, milloin yhdistyksesi on viimeksi kerännyt jäseniltään palautetta toiminnastaan. 
6. Jos kohtia 2.–4. miettiessäsi ei tule mitään mieleen tai et löydä vastauksia, voi olla järkevä hetki ottaa yhteyttä Pokaliin ja käydä läpi olisiko aika Seura-analyysille tai jollekin muulle työstölle.
   
   
   

Seura-analyysi: https://www.pokali.fi/seurat/seura-analyysi/

Seurakehittäjä-koulutus: https://www.islo.fi/fi/opetus-ja-koulutus/seurakehittajakoulutus/

Kehitämme seurapalveluitamme koko ajan ja teiltä tulleet ideat ovat meille tärkeitä. Olkaa siis reippaasti yhteydessä, niin saamme työkalupakkiimme uusia avaimia!

Hyvää kevään alkua! Ensi kuussa sitten eri aiheilla!

Tomi

Pokalin aluejohtaja